Merkkipäivät

Ihmisoikeuksien päivä (YK)

10.12.

YK hyväksyi 10.12.1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen. Ihmisoikeuksien päivä on siis ihmisoikeuksien julistuksen syntymäpäivä. Julistuksen jälkeen on solmittu monia sopijavaltioita velvoittavia ihmisoikeussopimuksia. Sopimukset velvoittavat valtiot takaamaan kansalaisilleen näissä sopimuksissa määritellyt ihmisoikeudet.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ei ole sen hyväksyneitä maita sitova. Ihmisoikeussopimukset sen sijaan ovat. Tärkeimpiä ihmisoikeussopimuksia ovat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus eli KP-sopimus ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus eli TSS-sopimus.

Itä ja länsi katsovat ihmisoikeuksia edelleen omasta näkökulmastaan: KP ja TSS

Ihmisoikeuksien julistuksen jakaantuminen kahdeksi sopimukseksi kuvastaa maailman blokkiutumista Yhdysvaltojen tai lännen leiriin ja Neuvostoliiton leiriin. Yhdysvallat liittolaisineen kannatti enemmän KP-sopimusta ja Neuvostoliitto liittolaisineen TSS-sopimusta.

KP-sopimus turvaa oikeuden elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen, oikeuden yksityisyyteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Se turvaa ilmaisun-, ajatuksen- uskonnon- sekä liikkumisvapauden ja yhdenvertaisuuden tuomioistuinten edessä.

TSS-sopimus taas edistää ihmisten taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia, kuten työntekijän oikeuksia, oikeutta terveyteen, oikeutta koulutukseen ja oikeutta riittävään elintasoon.

Molemmat ovat toki laajasti tunnustettuja, mutta edelleenkään Yhdysvallat ei ole ratifioinut TSS-sopimusta ekä Kiina KP-sopimusta.

Oikeudet kansalaisilla, velvollisuudet valtiolla

Jotta valtio voisi ratifioida eli hyväksyä kansallisesti kansainvälisen sopimuksen, tulee sen myös saattaa oma lainsäädäntönsä sopimuksen edellyttämälle tasolle. Ihmisoikeussopimuksissa valtiot takaavat kansalaisilleen tietyt oikeudet eli tässä tapauksessa ihmisoikeudet. Näiden ihmisoikeuksien toteutumisesta vastuussa ovat siis valtiot. Tästä seuraa myös se, että vain valtiot voivat rikkoa ihmisoikeuksia vastaan, eivät yksittäiset ihmiset.

Jos joku tappaa toisen ihmisen, se ei ole ihmisoikeusrikos. Valtion on kuitenkin sopimusten mukaan turvattava ihmisen oikeus elämään ja se tapahtuu esimerkiksi siten, että toisen ihmisen tappamisen on valtion toimesta kriminalisoitu. Mikäli tappamista ei olisi kriminalisoitu, voisi valtion katsoa syyllistyneen ihmisoikeusrikokseen. Valtiollinen eli valtion tekemä murha sen sijaan olisi jo itsessään ihmisoikeusrikos.

Suomessa ihmisillä on kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisia ihmisoikeuksia, jotka säädetään Suomen lainsäädännössä. Suomen perustuslaissa ihmisille annettavia oikeuksia kutsutaan perusoikeuksiksi.

Lähteet ja lisätiedot:

Wikipedia: Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus Suomen YK-liitto: Ihmisoikeuksien päivä
Ihmisoikeuskeskus
Ihmisoikeusliitto