Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi. Syntymää juhlitaan 25.12. eli joulupäivänä. Tätä päivää edeltävä päivä eli 24.12. on jouluaatto. Suomalaisessa jouluperinteessä jouluaatto on se päivä, jolloin Joulupukki tulee jakamaan joululahjat.
Alkujaan joulu on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa, jota vietettiin talvipäivänseisauksen aikaan. Sanana joulu tulee muinaisskandinaavisesta sanasta jól. Se tarkoittaa käännöstä tai uudelleensyntymistä. Sana on edelleen käytössä Islannissa.
Antiikin Roomassa vietettiin Saturnalia-juhlaa. Saturnalia alkoi 17.12. ja päättyi viimeistään 23.12. Tästä Saturnalia-juhlasta ovat tulleet sellaiset perinteet kuten lahjojen jakaminen, joulurauha, hyvä tahto, köyhille antaminen, kynttilät, havukoristeet, punaiseen ja hiippalakkeihin pukeutuminen ja kinkun syönti. Saturnalian aikaan vallitsi tasa-arvo. Isännät ja orjat söivät samaan aikaan ja saattoivatpa orjat nousta isännän asemaankin.
Sol Invictus eli voittamaton aurinko oli syyrialainen sol-jumala. Keisari Aurelianus teki Sol Invictuksesta Rooman valtionuskonnon vuonna 274. Sol Invictuksen syntymäpäivää vietettiin 25.12.
Kun kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto vuonna 380, tuli päivästä myös kristittyjen joulupäivä.
Joulupukin esikuva on 300-luvulla Lyykiassa eli nykyisen Turkin alueella elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus. Nikolaus antoi paljon huomiota lapsille ja häntä alettiin pitää keskiajalla lasten suojelijana. Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolaoksen päivänä 6.12..
Martti Luther halusi korvata Nikolauksen juhlan. Hän kehitti vuonna 1535 jouluaatoksi Christkind-juhlan. Siinä lahjat toi Nikolaoksen asemesta Jeesus-lapsi. Christkind tai Christkindl muuntui joissain englanninkielisissä maissa muotoon Kriss Kringle ja Yhdysvalloissa edelleenkin joulupukin yhtenä nimenä pidetään Kris Kringleä.
Hollantilaisten Nikolaoksen päivän juhlinta siirtyi paikallisten protestanttien matkassa Pohjois-Amerikkaan. Täällä Pyhä Nikolaus ja Kris Kringle yhdistyivät Santa Claus -hahmoksi.
Yhdysvaltalainen Coca-Cola-juomayhtiö halusi laajentaa markkinoinnin myös talviaikaan ja aloitti vuonna 1931 mainoskampanjan, jossa hyödynnettiin Santa Claus -hahmoa.
Suomessa joulupukki viitannee nuuttipukkiin tai kekripukkiin. Pakanallisessa Suomessa nämä olivat ihmisiä, jotka pukeutuivat pukiksi. Asuun kuuluivat pukin sarvet, nurin käännetty turkki ja tuohinaamari. Tämä hedelmällisyysriitin hahmo kierteli taloissa, saattoi pelotella lapsia ja jakaa lahjoja kilteille ja vitsaa tuhmille lapsille. Pukki joi myös tarjottuja juomia, söi ruokia ja saattoi olla humalassakin.
Markus Rautio eli Markus-setä kertoi Yleisradion Lastentunti-radio-ohjelmassa vuonna 1927, että Joulupukki asuu Suomen Lapissa Korvatunturilla. Tarina on kuitenkin jo vanhempaa perua, jo Sakari Topeliuksen 1867 sadussa Peikkojen joulu Joulupukki asui kaukana pohjoisessa.
Suomalainen joulupukki otti vaikutteita toisen maailmansodan jälkeen Santa Clausista ja nuttu vaihtui punaiseksi.
Alunperin joulu on ollut neljän pyhän juhla: joulupäivä (25.12.), tapaninpäivä (26.12.), apostoli Johanneksen päivä (27.12.) ja viattomien lasten päivä (28.12.). Nämä kaikki ovat olleet siis pyhäpäiviä. Vuoden 1772 kalenteriuudistuksessa kaksi jälkimmäistä päivää muuttuivat arkipäiviksi. Ne tulivat takaisin kirkkovuoteen vuonna 1999, mutta eivät ole enää pyhäpäiviä. Päivät muuttuvat kuitenkin pyhäpäiviksi, mikäli ko. päivä osuu sunnuntaille.
jouluaatto
1. joulupäivä: joulupäivä
2. joulupäivä: tapaninpäivä
3. joulupäivä: apostoli Johanneksen päivä
4. joulupäivä: viattomien lasten päivä
Wikipedia: Joulu
Jussi Rantala, Tampereen yliopisto: Joulun varhaishistoriaa Rooman valtakunnassa: saturnalia, natalis invicti ja Kristuksen syntymäpäiväjuhla
Wikipedia: Sol Invictus
Wikipedia: Kristinuskon historia
Wikipedia: Joulupukki
Wikipedia: Nikolaos Ihmeidentekijä
Tampereen seurakunnat: Neljä joulupäivää