Perimätiedon mukaan köyliöläinen talonpoika Lalli tappoi piispa Henrikin 20.1.1156. Pyhän Henrikin muistopäivää vietetään 19.1. Luterilaisessa kirkossa pyhimyksiä ei juhlita kuten katolisessa kirkossa. Pyhän Henrikin muistaminen on kuitenkin säilynyt pyhimysjuhlista tärkeimpänä. Lalli on ensimmäinen historiankirjoissa mainittu suomalainen.
Pyhä Henrik eli piispa Henrik oli Suomen ensimmäinen piispa. Hän oli syntynyt ilmeisesti Englannissa. Tarinan mukaan hän tuli Suomeen levittämään kristinuskoa yhdessä Ruotsin kuningas Eerikin kanssa.
Tiedot piispa Henrikistä ovat peräisin vuosina 1270–1290 Turussa laaditusta Pyhän Henrikin legendasta sekä Piispa Henrikin surmavirrestä, jonka vanhin kirjoitettu versio on 1600-luvulta. Siitä, oliko piispa Henrik oikeasti olemassa, ei ole täyttä varmuutta. Mitään aikalaistietoja ei ole. Ehkäpä Piispa Henrikin marttyyrius osoittautui käteväksi tavaksi osaltaan juurruttaa kristinuskoa Suomeen?
Lallia voidaan pitää ensimmäisenä historiankirjoissa mainittuna suomalaisena, koska surma ajoittuu vuoteen 1156. Tosin on muistettava, että surmavirren varhaisin versio ajoittuu vasta 1600-luvulle.
Piispa Henrikin surma vaikuttaa olleen varsin sekavaa touhua. Surmavirren mukaan Henrik kävi ostamassa ruokaa Lallin talosta. Lalli ei ollut paikalla ja Lallin vaimo Kerttu suhtautui matkalaisiin penseästi. Henrik sai kuitenkin ruokatarpeita ja maksoi niistä. Kun Lalli tuli kotiin, Kerttu kertoi tälle, että että Henrik otti ruokatarpeet ilmaiseksi. Tästä Lalli suuttui ja lähti ajamaan Henrikiä takaa. Itse surmatekoa ei surmavirressä kuvata.
Kasvoi ennen kaksi lasta, toinen kasvoi kaalimaassa, toinen Ruotsissa yleni. Se kuin kasvoi kaalimaassa, se Hämeen Heinrikki, se kuin Ruotsissa yleni, se on Eirikki kuningas.
Sanoi Hämeen Heinrikki Eirikille veljellensä: "Läkkäs maita ristimähan, mailla ristimättömillä, paikoilla papittomilla!"
Sanoi Eirikki kuningas Heinrikille veljellensä: "Ent on järvet jäätämättä, sulana joki kovera."
Sanoi Hämeen Heinrikki Eirikille veljellensä: "Kyllä kierrän Kiulon järven, ympäri joki koveran."
Pani varsat valjahisin, suvikunnat suitsi suuhun, pani korjat kohallensa, saatti lastat sarjallensa, anturoillensa avarat, perällensä pienet kirjat. Niin kohta ajohon lähti, ajoi tietä, matkaeli, kaksi päiveä keväistä, kaksi yötä järjestänsä.
Sanoi Eirikki kuningas Heinrikille veljellensä: "Jo tässä tulevi nälkä eikä syöä eikä juoa eikä purtua pietä."}}
"On Lalli lahen takana, hyvä neuvo niemen päässä, siinä syömmä, siinä juomma, siinä purtua piämmä."
Sitte sinne saatuansa Kerttu, kelvoton emäntä, suitsi suuta kunnotonta, keitti kieltä kelvotonta.
Sitte Hämeen Heinrikki otti heiniä hevosen, heitti penningit sijalle, otti leivän uunin päältä, heitti penningit sijalle, otti olutta kellarista, vieritti rahat sijalle. Siinä söivät, siinä joivat, siinä purtua pitivät; sitte lähtivät ajohon.
Tuli Lalli kotiansa. – Tuo Lallin paha emäntä suitsi suuta kunnotonta, keitti kieltä kelvotonta: "Jo tässä kävi ihmisiä, täss' on syöty, täss' on juotu, tässä purtua pietty, viety heiniä hevosen, heitty hietoia sijahan, syöty leivät uunin päältä, heitty hietoja sijahan, juotu oluet kellarista, saatu santoa sijahan."
Lausui paimen patsahalta: "Jo vainen valehtelitki, elä vainen uskokahan!"
Lalli se pahatapainen sekä mies pahasukuinen, otti Lalli laukkarinsa, piru pitkän keihä'änsä, ajoi herroja taka'an.
Sanoi orja uskollinen, lausui parka palvelija: "Jo kuuluu kumu takana, ajanko tätä hevoista?"
Sanoi Hämeen Heinrikki: "Jos kuuluu kumu takana, elä aja tätä hevoista, karkottele konkaria."
"Entä jos tavoitetahan taikkapa tapetahanki?"
"Käy sinä kiven ta'aksi, kuultele kiven takana, jos mua tavoitetahan taikka myös tapetahanki. Poimi mun luuni lumesta, ne pane härän rekehen härän Suomehen veteä. Kussa härkä uupunevi, siihen kirkko tehtäköhön, kappeli rakettakohon, papin saarnoja sanella, kansan kaiken kuultavaksi."
Palasi paha kotia, lausui paimen patsahalta: "Kusta Lalli lakin saanut, mies paha hyvän hytyrän, pispan hiipan hirtehinen?"
Niinpä mies murehissansa lakin päästänsä tavoitti: hivukset himahtelivat. Veti sormuksen sormesta: lihat ne liukahtelivat.
Niin tämän pahantapaisen pispan raukan raatelijan tuli kosto korkialta, makso mailman valtialta.
Wikipedia: Piispa Henrik
Wikiaineisto: Piispa Henrikin surmavirsi