Toinen joulupäivä on tapaninpäivä. Tänä päivänä muistellaan ensimmäistä marttyyria Pyhää Stefanosta ja samalla myös kaikkia muitakin marttyyreita. Stefanos kivitettiin kuoliaaksi Jerusalemissa ehkä vuonna 34.
Pyhä Stefanos oli kristinuskon alkuaikoina Jerusalemissa yksi seitsemästä kreikanjuutalaisesta miehestä, jotka avustivat kristittyjen leskiä. Hän julisti kristinuskon sanomaa Jerusalemissa. Stefanos sai syytteet jumalanpilkasta ja hänet kivitettiin kuoliaaksi.
Kivityksen hyväksyi Saul Tarsolainen, josta tuli myöhemmin hänestäkin kristitty ja paremmin tunnettu apostoli Paavalina. Kivityksen aikana Stefanos rukoili kivittäjiensä puolesta.
Stefanoksen kuolemaa pidetään kristinuskon ensimmäisenä marttyyrikuolemana.
Suomessa tapaninpäivän perinteisiin on kuulunut tapaninajelu, joka suoritettiin mieluiten hevosella. Pakanallisilla germaanisilla kansoilla oli tapaninpäivän aikoihin hevosaiheinen juhla. Kun kristinusko tuli, tehtiin Stefanoksesta hevosten suojelija.
Hevosaihelman puolestaan arvellaan liittyvän germaanisten kansojen keskitalvella tapaninpäivän aikoihin viettämään vanhaan pakanalliseen hevosjuhlaan, joka kristinuskon tultua verhottiin kristillisiin myytteihin ja pyhästä Stefanoksesta tehtiin hevosten suojelija.
Alunperin joulu on ollut neljän pyhän juhla: joulupäivä (25.12.), tapaninpäivä (26.12.), apostoli Johanneksen päivä (27.12.) ja viattomien lasten päivä (28.12.). Nämä kaikki ovat olleet siis pyhäpäiviä. Vuoden 1772 kalenteriuudistuksessa kaksi jälkimmäistä päivää muuttuivat arkipäiviksi. Ne tulivat takaisin kirkkovuoteen vuonna 1999, mutta eivät ole enää pyhäpäiviä. Päivät muuttuvat kuitenkin pyhäpäiviksi, mikäli ko. päivä osuu sunnuntaille.
jouluaatto
1. joulupäivä: joulupäivä
2. joulupäivä: tapaninpäivä
3. joulupäivä: apostoli Johanneksen päivä
4. joulupäivä: viattomien lasten päivä