Kustaa Vilkuna jakoi perisuomalaiset nimet kolmeen kerrostumaan: eteenpäin pyrkivän suomalaisuuden nimiksi, kansallisromanttisen kauden kalevalaisiksi nimiksi ja oman aikansa uusimmat nimet äänneasultaan merkityksettömiksi ja kauniiksi nimiksi.
Vuosien 1950 ja 1973 nimipäiväuudistukset ovat Kustaa Vilkunan tekemiä. Hän listaa vuonna 1976 ilmestyneessä kirjassaan "Etunimet" perisuomalaisten etunimien kolme kerrostumaa.
Eteenpäin pyrkivän suomalaisuuden ja suomen kielen uuden viljelyn ilmauksien nimet ovat Vilkunan mukaan sisältörikkaita, aatteellisia ja tunnepitoisia sanoja. Näitä ovat: Aatos, Aimo, Armas, Arvo, Jalo, Kaino, Lahja, Lempi, Mainio, Oiva, Onni, Rauha, Siviä, Suoma, Toivo, Usko ja Voitto. Nämä nimet tulevat 1800-luvun jälkipuoliskolta.
Kansallisromanttisen kauden kalevalaisia nimiä ovat: Ahti, Auvo, Heimo, Ilmari, Impi, Jouko, Kalervo, Kaleva, Kauko, Kimmo, Kullervo, Kyllikki, Mielikki, Nyyrikki, Osmo, Pellervo, Sampo, Sampsa, Sulho, Tapio, Tellervo, Terhi, Unto, Untamo, Vellamo, Viljo, Väinämö. Nämä nimet ovat 1800- ja 1900-lukujen taitteesta.
Vilkuna kertoo oman aikansa uusimman kerrostuman nimien olevan äänneasultaan merkityksettömiä mutta kauniita. Näitä nimiä ovat esimerkiksi: Aija, Eija, Aira, Airi, Arja, Erja, Laila, Leila, Maila, Maili, Saija, Seija, Soila, Soile, Soili, Saila ja Solja.
Vilkunan sympatiat vaikuttavat olevan tällaisten merkitystä vailla olevien nimien takana. Idea on se, että vasta nimen kantaja tuo nimelle merkityksen. Annetaan lopuksi vielä Vilkunalle puheenvuoro:
"Parhailla etunimillä ei olekaan muuta merkitystehtävää. Vasta nimen omistaja luo sille merkityksen. Tämä selittääkin pyrkimyksen merkityksettömiin äänneyhtymiin ja selittää sen, miksi muutamat ikivanhat kansainväliset nimet yhä saattavat säilyä käytössä polvesta polveen: ne ovat, kuten Juhani, Lauri ja Matti käyneet vuosituhanten kuluessa puhtaiksi ja merkityksettömiksi ihmisnimiksi, puolueettomiksi leiman kehyksiksi, joihin kukin yksilö voi erikseen painaa oman ilmeensä." (Vilkuna 2005, s. 13.)
Kirjoittaja:
Lähteet ja lisätiedot:
Kustaa Vilkuna, Etunimet, 2005, ensimmäinen painos 1976
Julkaistu: 26.9.2023
Muinaissuomalaiset nimet
Muinaissuomalaiset nimet ovat ajalta ennen kristinuskoa. Ne ovat yleistyneet jälleen kansallisromantiikan myötä. Nykyään muinaisnimi on hiukan harvinaisempi ensimmäisenä etunimenä. Miehillä muinaisnimiä on huomattavasti enemmän kuin naisilla.
Suomalaisen nimistön historiaa
Suomalaiset nimet ovat kertoneet kantajansa kohtalon, niillä on kunnioitettu pyhimyksiä ja ovatpa ne kuvanneet tarmoa tai ihanteellisuutta. Nykynimistö kuvaa koko nimihistoriamme kirjoa. Entä voimmeko jostakin ennustaa tulevaisuuden nimet?